Vaaranen. Minusta näyttää niinkuin te olisitte nähneet parempiaki päiviä kuin nämät?
Lassi. No, niin, herra! mutta Jumala nähköön, niitä tuskin muistan. Se oli aika seki, kun ukolla oli sievä ja rattosa talo Kangasalassa; siellä elin hyvästi tyttäreni keralla. Vaimoni oli jo aikoja sitte mennyt parempaan kotiinsa, eikä jättänyt minulle muuta lasta kuin tytön. Tyttöni oli sittemmin pääkaupungissa jonkun ajan tätinsä luona. Siellä pisti mieleensä käydä naimiseen; talonpoika ei kelvannut, sen piti olla herramainen. No, sama se, jos tyttöni vaan olisi ollut onnellinen, mutta ei se siksi muuttunut. Ne muuttivat pienen tyttärensä kanssa minun tyköni, ja sitte alkoi se mennä takaperin koko elämäni! —
Vaaranen. No, miten niin?
Lassi. Viina, se myrkky, mursi onnemme. Me saimme myydä kaikki mitä oli, ja — sitte karkasi hän pois, jättäen vaimonsa ja lapsensa köyhyyteen. Tehtyänsä monta konnan työtä, lienee hän viimein päättänyt rikollisen elämänsä Viaporissa. Sitte muutin tyttöni keralla tänne; minä tahdoin etsiä meille niin yksinäistä asuntoa kuin vaan suinkin. Sillä minulla oli paha kuulla kansan häväistyksiä, jotka tavoittivat tytärtäni. Hän kuoliki kohta sen jälkeen, jättäen syliini pienen Annan, joka silloin oli tyttö yhdeksän vuoden iässä. Siinä nyt on ukon elämäkerta. Minä olen, Jumalalle kiitos, saanut olla terveenä täällä, ja tyytyväinen olen aina ollut.
Vaaranen. Tyytyväisyys on ihmisen suurin maallinen onni.
Lassi. Välistä se tosin on ollut vähä tiukassa elatuksen kanssa, mutta en koskaan puutteesta ole tietänyt, ja niin kauvan kuin aallot läiskyvät rannalla ja ukko voipi käyttää airoansa, niin toivon ettei se vieras astu mökkiini, vaikka mökkiki huono on. Mutta kuinka se vihdoin käynee — se on Herran kädessä.
Vaaranen. Kiitoksia kertomuksestanne, isä Lassi! Ole huoletta tytöstäsi, kyllä hänestä huolta pidetään; eikä hän itsekkään mikään lapsi ole enään.
Lassi (noustessaan ylös). Hyvää yötä herra! minun pitää huomena, auringon noustessa, istua järvellä. Jos kuitenki Anna nyt näkisi minut täällä, niin hän varmaan hyvin ihastuisi. Minä luulen hänen menneen keräämään vähän polttopuita huomeseksi. Hyvää yötä!
(Hän menee).
Viides kohtaus.