"Ach so! [Vai niin!] Mutta te olla ainakin jäsen joku tanskalainen yhdistys? Kuinka monta, Frau Jürgens?"
"Herra Pastori, te tiedätte, ettei teillä ole oikeutta tiedustella minulta. Se on yksityiselämään kuuluvaa, ettekä te voi olla vähintäkään huvitettu siitä."
"Ach so! Got Morgen [Hyvää huomenta], Frau Jürgens."
Ja pappi kohotti hattuaan, asetti kätensä taas selän taakse ja astui edemmäksi.
Karenin tullessa huomasi rouva Grunnet, että hänen silmänsä olivat itkettyneet, mutta hän ei ollut mitään huomaavinansa.
Vasta syötyä, kun Kai leikitteli niillä ihmeellisillä ihmisillä ja eläimillä, hevosilla, ja reillä, joita isoäiti oli leikellyt hänelle, sanoi Karen hiljaa, hänen ja äidin istuessa kodikkaasti sohvassa:
"Valdemar ei voi sietää Kaita."
"Sepä ikävä", vastasi rouva Grunnet.
Hän olisi voinut sanoa jotakin muutakin, mutta hän ei tahtonut sitä sanoa, nimittäin: että hän oli nähnyt heidät tiellä yhdessä.
Karenin kurkku puristautui kokoon.