Tuo pappi oli todellakin niitä "Jumalan palvelijoita", jotka sanoivat Kristuksesta "että hän puhuu saksaa, tahtoo saksaksi, tuntee saksaksi, ajattelee saksaksi ja uskoo saksaksi", ja jotka sanoivat, että "saksalaisesta olemuksesta me tahdomme luoda itsellemme saksalaisen Kristuksen ja saksalaisen Jumalan." [Ote saksalaisesta aikakauskirjasta "Die christliche Welt" 1901.]
Onneksi hänelle, sillä niitä pappeja, jotka eivät olleet innokkaita saksalaistuttajia, vihattiin ja vainottiin.
Siihen aikaan pantiin alkuun kurinpitotutkimus muutamia yksityisiä vastaan ja he saivat kovat nuhteet, syystä "etteivät he edistäneet isänmaallista politiikkaa."
Ensi kertaa Kai sai olla valveilla vuoden vaihteessa.
Kello alkoi lyödä kaksitoista.
Uusi vuosisata oli astunut kynnyksen yli.
"Jumalan nimeen!" sanoi rouva Grunnet ja nousi ylös, ikäänkuin ottaakseen sitä vastaan.
"Mitähän se tuonee Eteläjyllannille?" sanoi Karen.
"Kaikki on Jumalan kädessä."
Rouva Grunnet otti Kain syliinsä, pani hänen pienet kätensä ristiin omien käsiensä lomaan ja sanoi vapisevalla äänellä: