Mutta kun he lähestyivät Eskildin omaa, komeaa kauppakartanoa, pysähtyi hän, ja tähysteli jäykkänä ja hämmästyneenä eteensä, sillä siellä liehui Saksan lippu muhkeana, leviten suurena ja mahtavana ulos kulmaikkunasta.
"Se, piru periköön, on parturi!" huusi hän hyökäten parturin asuntoon, jossa saksalainen parturi nousi pystyyn, punakkana kasvoiltansa, kädessään saippuaharja.
"Suvaitsetteko heti ottaa lipun alas?" kysyi Eskild tyynesti, joskin hänen äänensä vapisi.
"Aldrich! Aldrich! Aldrich! Das ist doch ein famoses Verlangen! Für was ser De mich an? Für ein Förraeter, ein Oferlaufer, ein Skurken, kurz und gut: ein recht einfames Slingel?" [Ei koskaan! Onpa sekin vaatimus! Minä te minua pidätte? Petturina, luopiona, lurjuksena, sanalla sanoen: inhottavana tolvanana.] huusi pieni, äkäinen, sileäksi ajeltu brandenburgilainen. Hän löi rintaansa. "Der Kaiser! Das Kaiserthum! Deutsches Reich!" [Keisari! Keisarikunta! Saksan valtakunta.]
Hänen isäntänsä otti silmiään räpäyttämättä vastaan tämän aitopreussiläisen sanapaukkeen.
"Suvaitsetteko heti ottaa alas lipun?" toisti Eskild.
Brandenburgilainen vapisi kuin huojuva puun latva.
"Das ist uhört, uhört! Etwas ganz abscheuliches und ungehörtes. Sagen Sie mal: hat ein Tisker nicht Lof til tiske Flagge im deutschem Lande zu heissen?" [Se on kuulumatonta, kuulumatonta! Inhottavaa ja kuulumatonta. Sanokaapas: eikö saksalaisella ole lupa liputtaa saksalaisella lipulla Saksan maalla?]
"Kyllä, Saksassa, niin paljon kuin haluatte, mutta ei tanskalaisella maalla, — kaikkein vähimmin minun talossani! Jos lippua ei oteta alas puolen tunnin kuluttua, niin saatte hakea itsellenne uuden asunnon ensi muuttopäivästä." Ja sillä hän läksi.
Neljänneksen kuluttua hyökkäsi hänen pieni tyttönsä sisään hengästyneenä, nopeasti juostuaan portaissa.