"Minä uudistan vain: preussilainen hallitus menettelee epäviisaasti. Olettehan itsekin sen huomannut. Jos karkoitatte meidän äidinkielemme monen vuosisadan vanhoista kirkoistamme, niin te pakoitatte meitä rakentamaan vapaakirkkoja, samoin kuin te pakoitatte meitä rakentamaan kokoushuoneita. Hallitus on itse syypää siihen, että saksalaiset papit saarnaavat tyhjille penkeille. Sellaista varoitusta ei pitäisi jättää huomioon ottamatta."
Audiensi oli lopussa ja rovasti kumarsi. Mutta nähdessään Borriksen astuvan lähetystön etunenässä kadun poikki, hän polki lattiaan.
"Der Kerl hat einen stolzen Kopf! Schade! Schade! Das haben ja alle die Schleswiger!" [Mies on ylpeäluontoinen. Sääli. Sääli. Sitähän kaikki slesvigiläiset ovat.]
13.
Satamassa olevat puulastilaivat olivat liputetut mastonhuipusta kannelle saakka juhannuksen valoisien öiden kunniaksi.
Mutta Klaus oli taaskin valmis ennustelemaan.
"Kun kanat syövät heiniä, niin nousee myrsky."
"Minun mielestäni, Klaus, sinun olisi pitänyt ruveta ilmanennustajaksi, sillä siinä toimessa sinä varmaan olisit jotakin ansainnut", arveli Bodil ja läksi ulos tyyneen juhannusiltaan poimiakseen vanhaan tapaan ”juhannuskaalia.
Sitä on poimittava auringon laskun jälkeen ja istutettava seinän viereen — kaalintaimi kutakin talon henkeä kohti. Se, jonka kaali kasvaa, elää seuraavaan juhannukseen, kenen kuihtuu, hän kuolee.
Bodil ei sitä tietysti uskonut, mutta se kuului nyt kerran asiaan. Se oli vanha tapa, joka kuitenkin on yhä enemmän häviämässä.