Niin, kyllä hän silloin ja tällöin oli kuullut sellaista sanottavan!
Tai sitten naiset ovat hyvin erilaisia, niin etteivät he vähintäkään ole toistensa kaltaisia.
Ehkäpä hänellä ei ollut yhtä kehittynyttä tunne-elämää kuin monella muulla, olihan sekin mahdollista! Hän oli vain käytännöllinen ihminen. Mutta hän ei ollut tuntenut mitään senkaltaista.
Hän ajatteli menneitä aikoja ja eli ne uudestaan mielessänsä. Ei, nuorena tyttönä hän ei ollut kaihonnut mitään sellaista. Hänen mielestään siinä oli jotakin epäpuhdasta.
Mitä oli rakkaus? Oliko se vain vietti, jonka tuli enentää sukua? Ei, ei mitenkään! Se olisi sen halventamista, sillä eläimelläkin oli sama vietti. Se, joka vain siihen tyytyy, ei tiedä mitä rakkaus on, ja vain halventaa sitä. Mutta mitä se sitten oli? Niin, ajatteli Karen edelleen, se on kaihoa ja halua päästä henkisesti ja ruumiillisesti yhdeksi sen kanssa, jonka sielua ja ruumista rakastaa.
Kuinka siveellisiksi ja puhtaiksi ihmiset tulisivat, jos he kaikki tuntisivat tällä tavalla! Sillä jos tahtoo henkisesti yhtyä jonkun kanssa, niin kylläpä sitä silloin varoo, kelle ihmiselle antautuu, eikä sitä silloin myöskään puolustaisi uskottomuutta, sanomalla sitä "vain mielenhuumaukseksi." Ja kuinka yksin ja hyljättynä sitä kulkeekaan, kun sielu ei ole kokonaan mukana!
Niin, kaikkea tätä tämä pilalle mennyt avioliitto oli opettanut hänelle. Ja kuinka monta miljoonaa sellaista avioliittoa olikaan maailmassa, ja kuinka sitä täytyi koettaa kaikin voimin pelastaa haaksirikosta sitä mitä pelastettavissa oli!
Jos naiselle ei muu ollut tärkeätä kuin äidiksi tuleminen, niin olisihan silloin yhdentekevää, kuka mies oli, sillä mieshän joutuisi silloin toiseen sijaan.
Sittenkin kun hän oli joutunut kihloihin ja naimisiin, ei hän koskaan ollut ajatellut lasta, - hän ei tehnyt itseään paremmaksi kuin mitä hän oli, — ja tietäessään että se tapahtuisi, että hän tulisi äidiksi, ei hän ollut tuntenut mitään erityistä iloa eikä liikutusta.
Hänestä se pikemmin oli vain hänen kohtalonsa; se oli sallittua. Mutta luultavasti hän olisi tuntenut toisin, jos hän olisi ollut rakastunut mieheensä. Sitä pahempi — silloin hän ei sitä enää ollut, ja sen vuoksi lapsikaan ei voinut olla hänelle mikään rakkaudenlahja.