Se oli kunniaseurue.
"Minua ilahduttaa nähdä niin paljon lippuja", sanoi herra v. Köller hyväksyvästi ja nyökäytti päätään. "Se ilahduttaa minua todellakin!"
Ei kukaan ilmaissut, että niitä oli pakoittamaila tyrkytetty niille, jotka asemansa puolesta olivat riippuvaisia, ja että ikkunaruutujen takaa näkyi vakavia ja ärtyneitä kasvoja.
Mutta illalla loistivat maaneuvoksen ikkunat juhlan kimmeltävässä sädeloistossa. Ne välkkyivät sen miehen kunniaksi, joka oli tuottanut surua niin moneen Eteläjyllannin kotiin.
Ja soihtukulkukin piti olla!
Kaikki olivat kerätyt kokoon: virkamiehet, sotilasyhdistyksen saksalaiset voimistelijat, latinakoulun, seminaarin ja valmistuskoulun oppilaat, ratatyömiehet sekä muita työmiehiä.
Sanottiin, että työmiehet saivat palkakseen markan miestä kohti.
Maaneuvoksen asunnon edustalla komennettiin äkkiä pysähtymään. Ja sitten soittokunta soitti: "Deutschland, Deutschland über alles!" ja "Schleswig-Holstein meerumschlungen!"
Sen jälkeen puhui herra v. Köller.
Hän sanoi: