Viikko kului ja santarmi tuli taaskin vetäen taskustaan "Danevirken", ja Ebben täytyi jälleen lähteä talosta.
Seuraavana päivänä poika tuli taas takaisin.
"Kas vain!" sanoi Klaus. "Hän tulee aikaa myöten aivan villakoiran näköiseksi, samoin kuin hänen isänsäkin, kun Hänelle parta ensin kasvaa. Hän on yhtä innokas toimessaan ja yhtä kepeäjalkainen."
Mutta yhtä järkähtämättömän varmaan tuli santarmikin takaisin
"Danevirke"-lehtineen ja kolmannen kerran oli Ebben lähdettävä kotiin.
Seuraavana aamuna kuuli Bodil ja Klaus liikettä ja nopeaa hengitystä, ikäänkuin joku olisi kiireesti juossut.
"Kuka se voi olla?" kysyi Bodil ihmeissänsä.
"Tietysti Ebbe", sanoi Klaus.
Niin, Ebbe se aivan oikein olikin, ja hän oli oikein juhlallisessa mielentilassa, sillä hän hyvin tiesi tulleensa tärkeäksi henkilöksi.
"No, sinäkö siinä taas olet? Niin, sinusta he eivät niin helposti urakkaa saa. Tässä pojassa vasta on ydintä!"
Ja Klaus hieroi tyytyväisenä käsiään.