Mutta Ebbelle tehtiin tervetuliaisiksi taaskin täyttä kunniaa.
Kai huusi ilosta ja koko talonväki, Karen etunenässä, tulivat häntä vastaan.
"Sikokuningaskin" heitti liean käsistään ja juoksi häntä vastaan.
"Minun pitäisi jäädä sinne missä olin", selitti Ebbe, "eikä teidän pitäisi huolia yhtään mistään, mutta minun pitäisi vain täyttää velvollisuuteni. Niin isä sanoi!"
Preussilaiset viranomaiset väsyivät vihdoin Ebbeen ja antoivat hänen jäädä paikoilleen.
Eräänä päivänä oli eläinnäyttely, ja lähitienoon maanmiehet olivat kutsuneet kaikki osanottajat sekä kuningaskunnasta että Eteläjyllannista ajoretkelle.
Matkalla oli kuljettava sen kylän läpi, joka oli lähinnä Højemarkea ja eräs nuoremmista talonomistajista sanoi:
"Kunpa silloin saisi Danebroglipun liehumaan joka ainoan talon katolle!"
"Kyllä minä siitä pidän huolta", huudahti Madsen, sillä se oli jotakin aivan häntä varten.
"Mutta Madsen, miten sinä sen asian järjestät, joutumatta itse pulaan?" kysyi Valdemar.