"Mitä tämä merkitsee?" huusi hän. "Tuhat tulimmaista! Nyt hän sammuttaa lamput!"

Samassa he seisoivat kaikki pilkkosen pimeässä ja täydellinen hiljaisuus vallitsi.

"Sie waren brandfarlige" [Ne olivat tulenarkoja], kuului santarmin ääni heidän keskuudestaan.

Ensin huudettiin, sitten naurettiin riemullisesti. Madsen ei ollut hidas liikkeissään.

"Esille tulitikut!" käski hän.

Teltan ulkopuolella oli koko vallitus vaunuja ja pyöriä. Äkkiä kaikki vaunu- ja polkupyörälyhdyt olivat sytytetyt ja ne muodostivat loistavan seppeleen teltan ympärillä, ne tuikkivat kuin kiiltomadot pimeässä, ja lyhtyjen valossa tanssi jatkui aamuvalkeamaan asti.

"Kävipä se mainiosti, sillä kaikki itikat ja kärpäset pysyivät ulkopuolella. Paljon kiitoksia", sanoi Madsen.

Mutta santarmi kääntyi häneen selin ja oli vimmoissaan.

15.

Heinäkuun viidentenäkolmatta päivänä, Istedin[12] päivänä läksi Karen Aabenraahon ja sieltä laivalla Sonderborgiin, jossa hänen oli määrä vierailla sukulaisten luona pari päivää.