Sitten hän lisäsi hiljaa:
"Ja minusta tuntuu, että nyt vasta olen oikein saattanut hänet hautaan."
He olivat molemmat ääneti.
"Äkkiä Karen, joka tunsi jonkunmoista vastenmielisyyttä naista kohtaan, huudahti:
"Niin, sen minä ymmärrän, mutta minä en käsitä, että te hennotte niin pian kiiruhtaa pois elävien luota. Voisi luulla maan polttavan teidän ällänne."
Upseerinleski katsoi kummissaan eteensä.
"Elävienkö?" toisti hän.
"Niin, minä tarkoitan meitä, joiden puolesta vainajat, myös teidän miehenne, uhrasivat henkensä. Meidän tähtemmehän he kaatuivat ja me elämme. Välitättekö te vain kuolleista, ettekä meistä? Ette siitä, minkä puolesta he taistelivat? Vai tuliko sekin heidän kanssansa haudatuksi? Meitähän se nyt lähinnä koskee."
Nainen pudisti päätänsä.
"Oi, eikö se ole toivotonta?" sanoi hän valittaen.