Unikkojen maa!

Maa, jossa tätä nykyä Danebroglippu ei saa liehua, mutta jossa punaiset
Danebrogunikot leviävät yhä laajemmalle.

Maa, jossa talonpoika sanoo:

"Jos minulla ei ole oikeutta nostaa oma lippuni tankoon, niin
Danebroglipun värit kasvakoot maasta, sillä maa on minun!"

Voimakas, sitkeä Juutilainen istui tanakan, Juutilaisen hevosen selässä, aivan kuin hän ja hevonen olisivat olleet juotetut yhteen.

Kaviot iskivät kovaäänisesti yön hiljaisuudessa kovaa tietä vasten.

Hänen kansansa satujenmaailma heräsi hänen rinnassansa ja tuhannet äänet puhuivat luonnon pidätellessä henkeään ja kuunnellessa.

Hän olisi voinut huutaa Karenin nimen niin ääneen, että mäet ja talot
Sundevedissa olisivat kajahdelleet.

16.

Kun Karen tuli kotiin, niin hän ei ensiksi aikonut kertoa mitään, mutta nähdessään rakkaan äitinsä, hänestä tuntui väärältä olla kertomatta hänelle rehellisesti ja suoraan mitä Sonderborgissa oli tapahtunut.