Ja hän ei kertonut yksin Kaista, vaan myöskin itsestänsä.
Kun hän painettuaan päänsä äidin helmaan, oli lopettanut tunnustuksensa, niin rouva Grunnet kumartui hänen ylitsensä, itki yhdessä hänen kanssansa ja suuteli häntä.
Mutta hän ei sanonut muuta kuin: "Herra olkoon teidän kanssanne!"
Rouva Grunnet kertoi rouva Borrikselle, että Valdemar oli pelastanut
Kain, mutta mitään muuta hän ei sanonut.
Rouva Borris ei puhunut siitä kellekään, ei edes Valdemarille, sillä kun tämä itse ei kertonut mitään, niin tiesiväthän he siitä, että hän mieluimmin tahtoi olla vaiti.
Mutta rouva Borris katsoi poikaansa ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa:
"Jumalan kiitos, rakas, rakas poikani! Suuri paino keveni sydämeltäni."
Ja hän huokasi syvään keventynein mielin.
Karen tarttui taas työhönsä uudella voimalla. Kiitollisuus Jumalaa ja
Valdemaria kohtaan antoi hänelle uutta eloa.
"Minusta tuntuu, että samalla kuin Valdemar pelasti Kain hengen, minäkin sain hänen anteeksiantamuksensa."