Mutta samalla kuin tämä kaikki tapahtui, -Valdemarin vakavat kasvot vetäytyivät melkein hymyyn — onnistui erään saksalaisen tiedemiehen selittää latinalainen kirjoitus Slesvigin ikivanhan tuomiokirkon Pietarin ovella.
Ja mitä tämä 750 vuoden vanha kirjoitus sisälsi?
Niin, se sanoi suoraan, ja saksalaisen oli ollut pakko kääntää se:
"Karkoita pois saksalainen, maailman hurja tyranni, ja kutsu takaisin ne, jotka Pyhää Pietaria kunnioittaen palvelevat."
Ja 1901!
Niin, se oli tosin vapauttanut heidät herra v. Kölleristä, joka nyt oli kohonnut valtioministeriksi ja valtiosihteeriksi Elsas-Lothringenissa, mutta eivätpä olot siltä parantuneet. Joku toinenhan tulisi hänen sijaansa, ja tämä olisi kai luultavasti samanlainen.
Itämereltä kuului laukauksia. Valdemar kääntyi sinne kohti, mistä laukaukset kuuluivat, ja tuijotti hetken aikaa punaisia lyhtyjä, jotka kohosivat puiden latvojen yläpuolella juuri siinä, missä saksalaiset sotalaivat pitivät ampumaharjoituksiaan. Äkkiä välähti sähkövalo. "Ne ampuvat pimeänkin tultua, nuo herrat!" mutisi hän.
"Karkoita pois saksalainen, maailman hurja tyranni, ja kutsu takaisin ne, jotka Pyhää Pietaria kunnioittaen palvelevat!"
"Pyhän Pietarin sijaan me asetamme vanhurskauden", ajatteli Borris. "Se soveltui 750 vuotta sitten, se soveltuu myös vuonna 1901."
Ja hän astui hitaammin ylös portaita, kuin mitä hänellä oli tapana, sillä Eteläjyllantia oli vastikään kohdannut niin suuri suru, kansallinen tappio, että siitä olisi vaikea toipua.