"Meillä ei ole aatelistoa eikä pappissäätyä, joka voisi ottaa vastaan ensimäisen hyökkäyksen niinkuin puolalaisilla. Meillä porvarin ja talonpojan on pakko omilla hartioillaan kantaa taistelun taakkaa. Me maksamme veromme, ja palkkaamme sillä suurimmaksi osaksi ne saksalaiset virkamiehet, jotka kiusaavat meitä ja tekevät meille vääryyttä. Eikö meilläkin ole laillinen oikeus tulla virkamiehiksi?"
"On! On!"
"Mutta sellaista virkamiestä saa etsiä, joka olisi tanskalainen. Kaikki huojennukset ja suosionosoitukset, joita hallitus voi antaa, tulevat ainoastaan saksalaisten osaksi, jota vastoin meistä, eteläjuutilaisista puserretaan viimeinenkin pisara."
Pastori Jakobsen Skaæbækissä sanoi kerta julkisesti:
'Maakreivi ole kova! Terve, keisari, heiluta vasaraa ja murskaa vihollisen pää!"
"Tuo pää on meidän!"
"Kuulkaa! Kuulkaa!"
Äkkiä kajahti ääni:
"Hänenkin pitäisi olla Tanskan alamainen, kun niin monien muidenkin pitää olla. Miksikä häntä ei karkoiteta? Hän on syntynyt Kööpenhaminassa, ja hänen isänsä oli tanskalainen virkamies!"
"Juutilainen on voimakas ja sitkeä", sen saivat preussilaiset uudelleen kokea, vaikka olikin muutamia pelkureita, jotka eivät äänestäneet pelosta että ne heidän sukulaisistaan ja ystävistään tulisivat karkoitetuiksi, jotka olivat Tanskan alamaisia.