Ja preussilaiset käyttivät kaikkia mahdollisia vaalitemppuja, mitä he vain saattoivat keksiä, peloittaakseen pelkureita.
Eräässä Sonderborgin saksalaisessa lehdessä luuloiteltu "Lähettäjä" kehoitti tanskalaisia pysymään poissa vaaleista, "sillä toiset saisivat kärsiä heidän tähtensä."
Tämä täytevaali olisi sääntöjen mukaan ollut pidettävä kaksi kuukautta Gustav Johansenin kuoleman jälkeen, mutta sitä viivytettiin viidettä kuukautta.
Sillä preussilaisilla oli kiire, ja paljo muuta oli ensin toimitettava.
Ensin he yrittivät kaikenlaisilla pikkumaisilla keinoilla estää vaalikokouksia. Vaikea oli saada huoneustoja ja kun vihdoin sellainen oli saatu, niin seurasi mitä naurettavimpia kieltoja ja oikkuja joka taholta.
Milloin oli koolla liiaksi väkeä, milloin oli kokoonnuttu vierashuoneihin, eikä kokoussaleihin. Ja ulkona, paljaan taivaan alla eivät he liioin saaneet pitää kokouksia, sillä sekin oli kiellettyä.
Madsenin, jonka jalka oli kipeä, täytyi jättää keppinsä ulos.
"Minkä vuoksi?" kysyi Madsen.
"Ei olla lupa viedä aseita kokoussaliin", sanoi santarmi jyrisevällä äänellä.
"Vai niinkö! No, sitten te totta tosiaan saatte kantaa minut selässänne ulos, sillä minä en pääse käymään ilman keppiä!" nauroi Madsen ja heitti kepin ikkunasta ulos.