Ja kun kokous oli lopussa, seisoi eräs raivostunut saksalainen ulkopuolella heilutellen keppiään.
Hän huusi ja kirkui merkillisellä saksan kielellään: [Saksan kieleen Slesvigissä on tanskan kieli suuresti vaikuttanut, varsinkin sanajärjestykseen.]
"Ich haue einen jeden Däne nieder, der hier raus kommt!" [Minä isken jokaisen tanskalaisen maahan, joka yrittää täältä tulla ulos.]
Mutta mitä oli tehtävä?
Kun ei enää käynyt ahdistaminen palvelusväkeä, syystä että niiden palkat olivat niin suuresti kohonneet, niin he olivat käyneet lasten ja vanhempien oikeusten kimppuun, mutta eipä sekään käynyt päinsä.
Mitäpä nyt?
Vaalin aika oli ovella. Jotakin kuulumatonta, jotakin ennen aavistamatonta, mitä ei oltu ennen uneksittukaan, oli tehtävä, jotta saataisiin tanskalaisten valitsijamiesten luku vähenemään ja ylipresidentti Wilmovski voitti itse von Köllerinkin kekseliäisyyden.
Pahempi rajuilma kuin koskaan ennen oli tulossa. Ukkonen jyrisi jälleen ja salama iski maahan.
Entisiltä vaalimiehiltä, Preussin alamaisilta, ryöstettiin äkkiä vaalioikeus, joka heillä oli ollut kokonaisen ihmisiän ajan.
Kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua heidät leimattiin äkkiä Tanskan alamaisiksi.