"Tätä nykyä pitäisi meitä kai oikeastaan sanoa pakkopreussiläisiksi", jatkoi puhuja. "Meidän on nyt pakko taistella toisilla aseilla kuin vuonna kuusikymmentä neljä, mutta harjoitus on opettanut meitä teroittamaan aseitamme. Taistelua käydään saksalaisten rahojen ja eteläjyllantilaisten maanmiesten välillä.
"Joka talosta, joka pakosta on myötävä, tehdään tarjoumuksia toinen toisensa jälkeen.
"Maatilakysymys kysyy kaikkien voimia. Saksalaiset tahtovat riistää ne tilukset, jotka joutuvat vasaran alle, sillä pojat ovat lähteneet maasta tai tulleet karkoitetuiksi, eivätkä uskalla palata kotiin. Ruvetkoot omat kansalaiset käsityöläisiksi, jotka karkoittaisivat saksalaiset.
"Me olemme kärsineet suuria tappioita preussilaisen vallan alla, mutta pakkohallinto ei yksin ole siihen syynä. Se johtuu vain siitä, että me rehellisinä ihmisinä täydellisesti luotimme kuningas Wilhelmiin ja että hän lainmukaisesti täyttää Pragin rauhan viidennen pykälän."
"Kuulkaa! Kuulkaa!" huudettiin siellä.
"Lainvääntämispolitiikka ei ole saavuttanut mitään, tuottamatta meille onnettomuutta ja kärsimyksiä. Pahinkin sorto on vienyt meitä eteenpäin. Me emme ole koskaan, yhtä vähän kansallisuutemme kuin käytännönkään puolesta samassa määrin edistyneet, kuin väkivallanpolitiikan riehuessa. Mitä julkeammin se on raivonnut, sitä enemmän me olemme liittyneet yhteen ja asettuneet rintamaan joka taholla vihollista vastaan. Sanomalehdistömme on kasvanut taistelun mukana, sivistyksemme on kohonnut, valtiollinen ja kansallinen itsetietoisuutemme on enentynyt. Emmekö nyt päättäisi yhdessä kerätä rahoja, rahoja ja taaskin rahoja sotakassaamme varten, että me niin paljon kuin mahdollista koettaisimme pysyä maanmiestemme tasalla kuningaskunnassa?"
"Kyllä! Kyllä!"
"Ajatelkaahan, ei vähemmän kuin 7000 tynnyrinalaa nummimaata on Tanskassa tämän vuoden kuluessa viljelykseen raivattu. Maa-ala niin suuri, kuin 100 hyvää talonpoikaistaloa, joka ennen oli hedelmätöntä ja autiota, on nyt tullut viljelyksen alaiseksi. 70 neliöpeninkulmaa maata on tämän vuosisadan loppupuolella raivattu, ja kun koko nummi on voitettu, niin Tanska on tullut 130 neliöpeninkulmaa laajemmaksi.
"Ja emmekö samalla lupaisi toisillemme, että sillä aikaa kuin saksalaiset yrittävät kaikella tavalla heikentää oikeudentuntoa ja tylsistyttää kristinuskoa, jokainen mies ja nainen meidän parissamme, ken vain siihen kykenee, nousisi taipumattomaan, voittamattomaan vastarintaan?"
"Niin! Niin!" huudettiin hänelle vastaan, ja kaikki nousivat yhtenä miehenä penkeiltä pystyyn. "Angelilaiset"[2] olivat ennen taloudellisessa suhteessa muiden eteläjyllantilaisten edellä, nyt he ovat meistä paljon jäljessä. Kun he luopuivat kielestänsä, eivät he enää voineet seurata tanskalaisen edistyksen ja sivistyksen mukana. Nyt he ovat valtiollisesti haaksirikkoutuneet.