Jotakin oli kuitenkin voitettu. Noin viisisataa Preussin kansalaista oli kaikkien näiden mahdottomien koirankonstien kautta tehty "vaarattomiksi" valitsijoiksi.
Tokko tanskalaiset voisivat tointua siitä vahingosta?
Mutta paljon enemmän oli tehtävä, paljon enemmän vielä oli tehtävä!
Oli niin kiire kuin muurahaispesässä:
Vanhoja työmiehiä uhattiin, että he heti kadottaisivat vanhuudeneläkkeensä, jos he ottaisivat osaa vaaleihin.
Tanskalaisia uhattiin sillä, että saksalaiset heti sanoisivat irti lainansa.
Preussilaiset postinkuljettajat koettivat kaikkialla, kaikilla kaduilla, kaikissa taloissa, kaikilla teillä ja kaikilla paikoilla tyrkyttää ihmisille saksalaisia vaalilippuja.
Ei siitä apua!
Ne revittiin rikki, poltettiin, tai niillä sytytettiin piippu.
"Oletteko koskaan kuullut, että Jens[16] äänestäisi saksalaista?" kysyi Klaus, kun hänen vuoronsa tuli. "Kas vaan!" lisäsi hän, kun hän lähemmältä tarkastettuansa huomasi, että hänelle tyrkytetty vaalilippu oli merkitty kolmella pilkulla.