24
"Ne ennustavat kylmää talvea, sillä ne tulivat idästä", sanoi Klaus ja jatkoi lakaisemistaan.
Sitten hän hyräili:
"Kaks istui puussa rastasta, kaks ystävystä rakasta, mut miel' on raskas riemuton, sill' eron hetki heillä on."
"Halt Maul!" [Suu kiinni!] ärjäsi santarmi, joka kulki maantietä myöten, "der Gesang ist verboten!" [Tämä laulu on kielletty.]
"Sitäpä minä en voi uskoa", huusi Klaus hänelle vastaan. "Se on vaan lintuparista, heidän surullisesta elämän kohtalostansa ja rakkautensa surkeasta kurjuudesta."
Ja sanoessaan sitä, hän vilkaisi taaskin portaille.
"Ja, ja! Das notiren wir!" [Niin niin! Sen me panemme muistiin] uhkasi santarmi, ja kääntyi katsomaan alas tielle, josta äkkiä alkoi kuulua kirkonkellojen soittoa, ja lähetä suuri hautajaissaatto, jossa oli lähes viisikymmentä ajopeliä.
Etunenässä ajoi kaksi kirkon vanhinta, kaksi jättiläiskynttilää kädessä. Oli aivan hiljaista ja kirkonkellot soivat yhä edelleen, mutta niitä ei enää Madsen soittanut.
"Ketä siellä haudataan?" kysyi Karen Jürgens Egtvedistä.