Kuljeskelevia, saksalaisia sällejä tuotettiin maahan taas pari päivää ennen vaalia ja kirjoitettiin vaalilistoihin, vaikka he heti sen jälkeen katosivatkin aivan kuin meteorit.
Madsen rupesi juttelemaan kahden tällaisen reservijoukkolaisen kanssa.
"Niin, niin, minä saada neljä markka kun äänestä saksalainen", sanoi toinen, joka näytti olevan humalassa.
Toinen ei myöskään hävennyt kertoa, että häntä usean kerran oli rangaistu kerjäämisestä ja että hän juuri äsken oli päässyt vapaaksi vankeudesta.
"Tuhat tulimmaista!" sanoi Madsen. "Olipa se somaa."
Ihmeellinen huhu levisi sitten kaikkialle: "vapautettuja kuritushuonevankeja tuli joukolla ottamaan osaa vaaliin! He ovat sinne komennetut!"
Huhu oli tosi. Huonosti puettuina, monet repaleisinakin, kasvot naarmuissa ja pöhötyksissä he kiiruhtivat talojen sivuitse.
Muutamat joutuivat matkalla tappeluun. Kirouksia ja pilkkasanoja sateli ilmassa. Kohoutuneita käsivarsia ja nyrkkiin puristettuja käsiä näkyi kaikkialla.
"Arvokkaita valitsijoita! Arvokkaita valitsijoita!" sanoivat tanskalaiset keskenänsä ja pudistelivat päitänsä. "He tuottavat Saksan valtakunnalle suurta kunniaa."
"Minä lähden vaaliin", sanoi vanha Frandsen, vaikka hän jo kauan oli sairastanut kuolemantautiaan. "Sitä sinä et tee, Kræn", pyysi hänen vaimonsa. "Sinä olet viidenyhdeksättä vanha; nyt sinä voit jo suoda itsellesi lepoa."