"Kyllä, Kræn."
"Hevoset!" huusi hän. "Voiko kukaan pidellä hevosia?"
Työinto valtasi hänet jälleen.
Hän yritti kohota ylös.
"Ja aja haikara pois! Se herättää minut! Minä tahdon nukkua! Minä tahdon nukkua! Ja tuossa on päätön Schenkel, — he kaivavat hänet ylös maasta! Hän ajaa minua takaa!"
"Hiljaa, Kræn, hiljaa!"
"Niin, niin! Niin, niin!"
Hän vaipui voihkuen vuoteelleen.
"Voi, rakas Herra Jumala, nyt minä niin mielelläni tahtoisin päästä viimeiseen satamaani!"
"Kræn! Oi, rakas, vanha Kræn!"