Se nauru kuulosti myrskyiseltä!
Metsässä rapisi hänen takanansa.
"Halt!" huusi santarmi vetäen miekkansa esille.
Siellä oli vain jänis, joka laukkasi tien yli.
Pöllö huhui, painoi päänsä kallelleen ja tähysteli häntä pyöreillä silmillään.
Äkkiä ilmassa kajahteli tuhansia lintujenääniä, ja muuttomatkalla olevien lintuparvien siivet suhisivat korkealla pimeän yötaivaan alla.
Hanhet liitivät pesäpaikoilleen Jäämeren rannoille. Sorsat kotkottivat, kuovit piipattivat, haikaroiden ja kurkien kirkunta viilteli kimakkana melun keskeltä ja silloin tällöin kuului ruovonpäristäjän syvät urkuäänet.
"Zum Teufel!" [Piru vieköön!] huusi santarmi, joka katsellessaan ylös ilmaan joutui aivan päästään pyörälle kaikesta tästä kohinasta ja suhinasta ja merkillisistä äänistä, jotka eivät yhtään kuuluneet asiaan, "da ist ja der wilde Jäger und die wilde Jagd!" [Tuossahan on hurja metsästäjä ja hurja ajo.]
Päivän valjetessa ja äänien vaietessa ilmassa santarmit saivat syytä iloita, sillä heidän onnistui saada eräältä saksalaiselta valokuvaajalta Esbenin kotiseudulla tämän kuva, joskin se oli hiukan vanhentunut.
Kylläpä nyt tuli kiire! Mitä pikimmin se monistettiin ja vihdoinkin seisoi jokainen santarmi rajalla varustettuna Esbenin muotokuvalla.