Häntä ihmetytti, mitenkä saattoi olla mahdollista, ettei kukaan sitä hänelle vielä ollut kertonut. Ja kuitenkin se oli mahdollista.
Poika oli melkein aina hänen luonaan, tai muuten vain Bodil, Klaus, isoäiti tai rouva Borris joutuivat hänen kanssaan tekemisiin, eivätkä he tahtoneet sitä hänelle sanoa, kun Karen itse ei ollut sitä kertonut.
Kain ainoa leikkikumppani oli Ebbe, mutta Ebbe oli vähäpuheinen, eikä suinkaan hän ollut sitä kertonut.
Siten he istuivat kauan ja Kai alkoi jo ihmetellä tätä hiljaisuutta,
"Kai", sanoi Karen vihdoin, ja vaikka hän oli mielessään ajatellut, että tätä tunnustusta olisi vaikea tehdä, niin nyt vasta hän tiesi miten vaikeaa se oli. "Äiti oli kerran isoäidille tottelematon ja tuotti hänelle suuren surun."
Kai katsoi äitiin ihmeissänsä. Hänen mieleensä ei ollut koskaan juolahtanutkaan, että äiti olisi voinut olla tottelematon.
"Niin, Kai. Äiti meni naimisiin saksalaisen kanssa. Sinun isäsi oli saksalainen, Kai!"
"Oikeinko totta!" sanoi Kai.
Hänen pieni päänsä tuli aivan pyörälle.
"Mutta nyt sinun pitää auttaa äitiä sovittamaan sitä jälleen ja tulla oikein hyväksi tanskalaiseksi. Ja kun sinä tulet täysikasvuiseksi, niin sinä paremmin ymmärrät mitä minä nyt sinulle sanon, mutta älä sitä unohda! — 'Koeta karhita sitä, mitä minä olen kyntänyt, niin saat tietää mitä minä olen kärsinyt.' Voitko pitää sitä mielessäsi, Kai?"