Kuitenkin — äiti tuli ulos, Jumalan kiitos, ja kietoi kätensä hänen ympärilleen ja saattoi hänet varovasti sisään huoneesen, sillä hänestä tuntui, että Karen tuskin pysyi pystyssä.
Hän sai hänet istuutumaan sohvaan ja kiiruhti ulos hankkimaan lämmintä kahvia; lapsi tarvitsi jotakin vahvistavaa ja laskiaispullia piti saada pöytään.
Sohvassa Karen vähän kerrassaan tointui. Hän katseli ympärilleen rakasta, vanhaa huonetta. Kaikki oli entisellään, vain kuningatar Louisen kuvan ympärillä oli eternelliseppele. Syksyllähän eteläjyllantilaisissa lehdissä oli ollut surureuna kuningattaren kuoleman johdosta, ja itse hän myös oli ottanut osaa siihen hopeaseppeleesen ja palmukoristeesen, jotka Eteläjyllannin naiset laskivat kuningattaren arkulle.
Vanha lyömäkello kulki varmaa kulkuaan ja jauhoi aikaa juhlallisella arvokkaisuudella. Sillä ei näyttänyt olevan yhtään kiirettä.
Sitten tuli äiti sisään ja kertoi, järjestäessään kahvipöytää, kahdesta eteläjyllantilaisesta, jotka vastikään olivat saaneet käskyn tuottaa heidän kolmekymmenvuotiset poikansa kotiin maanviljelyskouluista kuningaskunnassa. Jos se ei tapahtuisi, niin karkoitettaisiin kahdeksan optantia samasta pitäjästä.
"Käskivätkö he heidät sitte kotiin?" kysyi Karen ja nousi reippaasti sohvalta.
"Ei, he eivät käskeneet", vastasi rouva Grunnet.
Ja nyt oli myös seurusteluyhdistys Aabenraassa suljettu, — se tapahtui jo joulukuussa, Karenin sairaana ollessa, — sillä sitä epäiltiin valtiolliseksi.
"Kaikkea epäillään valtiolliseksi", lisäsi hän hiljaisesti hymyillen, "jos minä vaikka saisin makkarayhdistyksen toimeen, niin sekin leimattaisiin valtiolliseksi. Ja poliisivirasto on julistanut, että jos jäsenet käyvät yhdistyksen kokouksissa, niin heitä rangaistaan viidentoista jopa sadanviidenkymmenen markan sakoilla tai kahdeksan päivän jopa kolmen kuukauden vankeudella. Tahtoisinpa tietää", ja hän hymyili uudelleen, "miten mikään yhdistys voisi pitää kokousta, jollei kukaan jäsenistä saa tulla kokoukseen? No, se oli seurauksena siitä, että yhdistyksen esimies ei suostunut eroittamaan sen naisjäseniä, juuri siitä syystä, ettei yhdistys ollut valtiollinen."
"Tahtoisinpa tietää, miksikä naiset eivät saa olla mukana valtiollisissa yhdistyksissä?" kysyi Karen vihdoin. "Olemmeko me vaarallisempia Saksan valtiolle kuin miehet?"