Mutta se oli vaativa aikansa; hänen täytyi olla kärsivällinen. Sitä ei voinut äkkipikaa saavuttaa. Mitäpä siitä jos hän vakuuttikin heille olevansa tanskalainen koko ruumiiltaan ja sielultansa? Osoita uskosi ja rakkautesi teoillasi!
"Rosoinen laskiainen ja silliä pääsiäiseksi!"
Keldet se sivumennen tervehti häntä tällä ikivanhalla, alsilaisella tervehdyksellä.
Ja se on hyvä toivotus, joka tuo mukanaan hyvän vuoden, jos se käy toteen, sanovat alsilaiset. Sillä laskiainen on hyvä, silloin kun se on rosoinen ja tiet ovat kovaksi jäätyneet.
Laskiainen on myös tanssiaisten ja naamiaisten aika, mutta Eteläjyllannissa se on etupäässä pullien juhla, ja kun lapset ovat syöneet suuhunsa viimeisen pullan, niin saa talvikin jo mielellään luoda loppuaan, muuten ei tule "silliä pääsiäiseksi."
Karen kohosi pystyyn ja näki samassa valonhohteen kaukana läntisellä taivaanrannalla.
Se ei ollut auringonlaskua, sen hän näki selvästi. Punertavaa valoa himmensi savu.
"Se on kytövalkeaa", sanoi Karen itseksensä, "Jumala tiesi kuinka monen peninkulman päässä lännessä se on!"
Helmikuussa on vihdoin lupa kasketa kanervikkoa ja se näytti erinomaisesti palavan. Pakkanen kuivaa kanervat, niin että ne helpommin syttyvät.
Karen ajoi rivakammin ja mutisi: "Hyvä etteivät sytytä nummea palamaan enää huhtikuun ensimäisen päivän jälkeen, sillä silloin linnunpoikaset saisivat surkean lopun nummella."