Niin, pakkasta ja jäätä oli yllin kyllin, mutta lunta ei edes sen vertaa, että olisi voinut ajaa reellä.

Alkoi jo hämärtää. Hyvä että vaununlyhdyt sytytettiin jo ennenkuin hän läksi Højemarkesta.

Hän tiesi miten tarkkaa huolta santarmit pitivät lyhdyistä, ja — aivan oikein, tuossa olikin santarmi!

Kuka tiesi, oliko hänellä ollut jotakin tekemistä Egtvedissä! Karenin sydän alkoi sykkiä. Olisihan sellainen käynti ollut hänelle suureksi kunniaksi. Pannaanjulistus siten loppuisi.

Tuskin Karen oli ajanut santarmin ohitse ja kääntynyt lehtokujaan, niin hän kuuli jonkun ajavan aika ravia ja — aivan oikein! — sieltä tulivatkin vaunut kovaa kyytiä ilman lyhtyjä!

"Halt!" [Seis] huusi santarmi, sillä hän oli kovin innokas toimessansa ja tahtoi heti merkitä vaunut muistiin.

Mutta merkitsemisestä ei tullut mitään.

Vaunut pysähtyivät heti ja ikkunaruutu työnnettiin alas.

"Was giebts?" [Mikä hätänä?] huusi herra v. Kratzenstein.

Santarmi asettui heti rintamaan ja ojensi itseänsä asianmukaista kunniaa tekemään. Kylläpä hän nyt oli joutunut pahaan pulaan.