"Deutsch sprechen!" [Puhukaa saksaa!] huudettiin jyrkästi.
"Eikö ole kirjettä Karen Jürgensille Egtvediin?" uudisti hän kysymyksensä.
"Deutsch sprechen!" kuului vieläkin jyrkemmin.
"Mutta silloin, helkkarissa, minä suutuin ja sanoin hyvin kohteliaasti: 'Minun mielestäni teidän pitäisi ymmärtää kirjeen saajan nimen. Vaikka pyytäisin sitä kiinan kielellä, jota en osaa enemmän kuin saksaakaan, niin on teidän velvollisuutenne antaa se minulle.' Niinpä sain sen vihdoin monien kirousten ja somien kohteliaisuuksien jälkeen, mutta se kirje, jonka minun piti jättää", hän ojensi sen Karenille, "on tässä, sillä siinä ei saa seisoa Aabenraa, vaan Apenrade. Tässä on postimerkki!"
Hän vilkutti silmillään.
"Niin sinä panet sen kirjelaatikkoon sellaisena kuin se on, Klaus."
Ja Karen meni.
"Rouva joutuu vähitellen epäsuosioon", sanoi Klaus tyytyväisenä. "Hän näyttää värinsä ilman minkäänlaista lipputankoa."
Mutta siihen se ei päättynyt! Iltapuolella toi santarmi ilmoituksen nimismieheltä, ettei Karen saanut antaa talonsa prameilla tanskan väreillä.
Maalarisälli seurasi maalipönttöineen kintereillä.