"Äiti raukka!"
Sillä välin seisoi rouva Grunnet hiljaisena ja katsoi hämmästyksissään kysyvästi nimismieheen.
"Te aiotte huomenna lähteä poikanne luo Tanskaan, mutta te jäätte kotiin, — te ette lähde! Ymmärrättekö?"
Iskien pöytään hän pani painoa joka ainoalle sanalle.
"Eihän teidän tarkoituksenne, herra nimismies, liene kieltää äitiä matkustamasta pariksi päiväksi ainoan poikansa luo?"
"Teillä on käsky jäädä kotiin, ymmärrättekö? Te voitte vapaasti matkustaa, jos tahdotte, olkaa niin hyvä! Mutta jos te lähdette, niin teitä kielletään takaisin tulemasta. Nyt te voitte valita!"
Nimismies paukahutti taaskin pöytään ja läksi.
Rouva Grunnetkin läksi. Hän ei sanonut muuta kuin:
"Voi, Esben!"
Mutta hän istui suorana istuimella ajaessansa kotiin.