Vapunpäivä oli myös mökkiläisten ja palkollisten muuttopäivä, ja sitä menoa jota silloin oli - ei yksin sivuteillä, vaan maanteilläkin!
Muuttokuorma muuttokuorman jäljessä, pilvenkorkuisia ja häilyviä, ja vaunuja, joissa yksinäinen kaappi tai matka-arkku oli pystyssä, ikäänkuin anteeksi anoen, että se vei niin paljo tilaa.
Mutta Egtvediin tuli myös pieni kaksitoistavuotias poika; hänkin oli "palkollinen", eikä hänellä ollut muuta kuin pieni mytty kädessään.
Ja pieni kähäräpää seisoi oven sisäpuolella, mytty niin kovasti käsiin puristettuna, että olisi voinut luulla hänen pelkäävän jonkun anastavan häneltä koko hänen omaisuutensa.
"Nuo hiukset ovat todellakin aivan kuin jouhia", ajatteli Klaus.
"Hauska tietää, mitä naula maksaa?"
Ja Klaus itse arveli sanoneensa hyvän sukkeluuden.
"Isä lähetti terveisiä", sanoi poika. "Tässä minä olen!" lisäsi hän reippaasti, ikäänkuin hän olisi pelännyt unohtavansa pääasian.
"No, sinäkö se olet, Ebbe?" sanoi Karen ystävällisesti koettaen ottaa häneltä myttyä, mutta Ebbe ei tahtonut sitä päästää.
Se oli Keldetin nuorin kouluakäyvä poika, jonka Karen oli kesäkuukausiksi ottanut apulaiseksi.
Illan suussa huusi Klaus: