Keldet heittelihe vuoteessa edes-takaisin, niin että vuode narahteli.
"Mitä sinä ajattelet?" kysyi Asta.
Hän ei saanut vastausta.
"Pian kukot kiekuvat", ajatteli Keldet.
Ehkäpä kyllä kukot heti paikalla alkavat kiekua!
"Jos voisin vääntää heiltä niskat poikki", murisi Keldet. "Niin, niin, aika jo kuluu!"
Seuraavana aamuna hän nousi, valvottuaan koko yön.
"Kirottu kuutamo", sanoi hän, "se panee pään pyörälle."
"Nyt sinun pitää lähteä", vastasi Asta. "Muista: kellä on oikeus puolellaan, sillä on Jumala mukanaan."
"Sen minä pidän mielessäni", sanoi Keldet ja meni.