Vihdoin vanha postinkuljettaja tuli nimismiehenvirastoon.
Siellä nimismies otti hänet jyrinällä vastaan:
"Mitä te teke, ihminen? Viime vuonna te saada varoitus. Te ei saada panna poika se kouluun. Mitä te olla teke se varoitus kanssa?"
"Uhkaus", sanoi Keldet.
"Ja doch! [Niin juuri.] Mitä te olla teke se uhkaus kanssa? Te anta poika mennä takaisin se koulu Tanskan maassa. Te käyttä väärin isän valta ja minä otta pois te se valta."
"Teillä ei ole oikeutta, herra nimismies, tutkia minua tässä asiassa", vastasi Keldet aivan levollisesti, vaikka hänen äänensä vapisi. "Holhoojalain 28 pykälän mukaan ei nimismiehellä ole oikeutta riistää vanhemmanoikeutta isältä, ainoastaan leskeltä."
Nimismies polki lattiaan.
"Was sagen Sie? Har jeg kein Recht?" [Mitä te sanotte? Eikö minulla ole oikeutta?]
"Ei. Te ette voi riistää meiltä muuta kuin oikeuden alaikäisiin lapsiimme. Minun poikani on yksikolmatta vuotias. Hän vastatkoon itsestänsä."
"Ja te ei tahto otta pois hän Tanskan koulu?"