"Ei, minä en tahdo ottaa häntä pois. Minulla ei ole siihen oikeutta. Hän on täysi-ikäinen, herra nimismies, minä en voi enää antaa hänelle määräyksiä. Mutta kääntykää hänen puoleensa! Kirjoittakaa hänelle, niin saatte vastauksen häneltä itseltänsä."
"Se ei olla tarpeellinen. Me anna hänelle saksalainen holhooja, so wollen wir sehen! So wollen wir sehen!" [Niin saadaanpa nähdä.]
"Te ette kuullut, mitä minä sanoin teille, herra nimismies. Minun poikani on täysi-ikäinen. Te ette voi pakoittaa hänelle minkäänlaista holhoojaa. Ja sitäpaitsi —"
Hänen pienissä harmaissa silmissään välkähti.
"Miten saksalainen holhooja voisi saada täysikasvuisia nuoria miehiä takaisin kuningaskunnasta? Luuleeko herra nimismies, että tanskalaiset viranomaiset tarttuisivat heitä niskaan ja heittäisivät heidät takaisin yli rajan? Ulos! Ulos!"
"Olla niinkuin minä sano. Se käytös olla luvaton. Kyllä minä osa tarttua kiinni! Gehen Sie hinaus!" [Menkää ulos!]
Keldet astui pari askelta, mutta kääntyi heti takaisin.
"Voisinko saada kirjallisen todistuksen, että on luvatonta lähettää täysi-ikäisiä lapsiaan kouluun kuningaskuntaan? Sittenhän sitä tietää, minkä mukaan saa elää."
"Gehen Sie doch hinaus? Gehen Sie doch hinaus!" jyrisytti nimismies ja huitoi kädellään.
Mutta silloin vanha Keldet purskahti nauruun ja puheli kotimatkalla itsekseen vieläkin innokkaammin ja nyökkäsi päätään.