"Siinä täytyy seisoa: Bürrisgard! Haben Sie es gehört?" [Kuuletteko?]
Santarmi aivan vapisi pyhästä kiukusta ja löi miekkaansa.
Eikö saksalaistuttamispaholainen ollut muuttanut jo Asserballeskovin Altzerfolligholziksi ja Faarhusin Schafhausiksi? Eikö itse tohtori Hahn ollut samantapaisessa nimijutussa julistanut tuomionansa: "Jos oli luvallista antaa kaupungeille tanskalaisia nimiä (tanskalaisella alueella!), niin yhtä hyvin oli täällä asuvalla venäläisellä tai kreikkalaisella oikeus nimittää täkäläisiä kaupunkeja omalla kielellään, joiden kirjainmerkkejä ei kukaan täällä tunne" (!!).
Valdemar kohotti vain olkapäitänsä, ja santarmi, jota hänen levollisuutensa hämmästytti, unohti puolestaan paljastaa miekkansa preussiläisyyden kunniaksi.
Seuraavan talon, johon hän saapui, oli eräs maahanmuuttanut saksalainen vastikään ostanut.
Ohiajaessansa hän kuuli kovaäänistä puhetta ja saksalaisia kirouksia, jotka näyttivät lähtevän hurjistuneen ihmisen suusta.
Keskellä pihamaata seisoi saksalainen vihan vimmoissaan ja kohotti ratsastuspiiskaansa, iskeäkseen sillä eteläjuutilaista tallirenkiä.
Vihainen huuto kajahti ja tallirenki karkasi hänen päälleen lyöden ratsastuspiiskan hänen kädestänsä.
"Verdammter Kerl!" [Kirottu mies!] huusi saksalainen, ja kun hän huomasi Borriksen ja Madsenin, jotka olivat pysähtyneet keskelle tietä, niin hän huusi vihasta kuohuen:
"Kann man sich doch nicht selbst Recht in diesem Lande verschaffen?"
[Eikö voi hankkia itselleen oikeutta tässä maassa?]