He kääntyivät Luostarikadulle, jossa ensimäiset liput nostettiin. Väkeä tuli ulos ovista ja lapsia keräytyi kokoon tähystelemään taloja.
He eivät tunteneet omia kotejansa.
Nuori työmies vaimoineen ja lapsineen seisoi ulkona portailla ja kieltäytyi ottamasta vastaan saksalaista lippua, jota hänelle tarjottiin. Hän oli kiiruhtanut ulos hatutta, huomatessaan pelätyn "Kleinbahn”in pysähtyvän hänen ovellensa.
"Ei, ei", sanoi hän kiivaasti. "Se ei käy. Minä en huoli tuosta lipusta. Minä en huoli siitä!"
Ja suutuksissansa hän työnsi sanat suustaan, nosti jäntevällä käsivarrellaan lipputangon ilmaan ja heitti sen takaisin kärryille. Hän oli kalpeana vihasta.
"No, no! No, no! No, no! Herra Jastrau lähettää terveisensä ja sanoo, että jollette heti nosta lippua, niin saatte lauvantaina eron työstänne."
Mies tähysteli häntä vihaisesti ja uhkaavasti suoraan silmiin. Ja työmies, jonka kasvoihin veri syöksyi, katsoi vaimoonsa ja lapsiinsa, puristi kiroillen ruskettuneet kätensä nyrkkiin ja otti vastaan lipun.
Borris kohotti olkapäitään.
"Leipä", sanoi hän lyhyesti.
"Katsos, Borris! Mutta katsos tuota, Borris! Tuo työmies, piru vieköön, ei ole niinkään typerä!"