"Pidä hevosta! Siellä on joku, niin totta kuin minä tässä seison, joku mies, joka ryömii ikkunasta sisään!"
"Itäpreussilaisia varkaita", arveli Madsen.
Mutta Borris oli jo hypännyt alas vaunuista ja juoksi aika kyytiä lehtikujaa myöten pihalle ja kolkutti väentuvan ikkunaan.
"Kas vaan! Kuka se voi olla?" huudahti sikopaimen sisältä.
"Ylös vuoteesta!" sanoi Borris. "Varas on siinä huoneessa, jonka ikkuna on tien puolella. Oletko valmis? Hyvä! Astu hiljaa sisään, älä herätä talon väkeä, — sinä tunnet tien. Minä seison ikkunan ulkopuolella, niin saammepa kiinni varkaan. Oletko ymmärtänyt?"
"Olen kyllä. Ei mitään hätää."
Mutta Valdemar oli jo kadonnut ja seisoi vahdissa matalan ikkunan edessä.
Hän kuuli hiljaista häärimistä ja syvää hengitystä sisältä.
Minuutti kului kiusallisessa odotuksessa.
"Jumala tiesi, kuinka paljo aikaa se sikokuningas tarvitsee saadakseen vaatteet ylleen?" ajatteli hän. "No, tuossahan hän on!"