PROKLES:
Ma Heliken kun noudan, noutaa hän
Myös Sophonisben, niinkuin sanoinkin.
SOPHONISBE:
Oi, tulkaa! Näin käs'varsin armain suojaa
Te suokaa. Nyt on hyvä olla. Tuntuu
Kuin alle hurmaavaisen kukkavuoren
Ma hukkuisin, ja elo huimautuisi
Pyörryttäväiseen onneen.
(Hetken vaiettuaan, iloisena)
Naurakaa
Nyt toki tätä hupsun soperrusta.
HELIKE (vilkkaasti):
Minun on nauru virkani.
SOPHONISBE:
Oi, naura!
Sit' en ma enää koskaan häiri. Armas
Helike! Oi!
(Naiset syleilevät).
HELIKE (poistuessaan Sophonisben keralla):