SYPHAX:
Niin, nyt suurta syntyy!
Nuo rosvot ansaan johdan, yllätän. —
Mutt' huoli levoton mua painais, jos
Sa vaaraan tänne jäisit. Verminan
Suo saattaa itses kaupunkiin.
SOPHONISBE (painavasti):
Ma jään.
Sun varmuutes mua huolettaa. — Kaks kertaa
Sait tappiota maistaa! Luku kolme
On pyhä meidän uskon mukaan, varo,
Ettei nyt kolmas kerta samaa toista
Kuin kaksi ensimmäistä. Tänne jään!
Ei enempää mult' auta pyydellä.
SYPHAX (barbaarin raivolla):
En sua jätä saaliiks ryöväreille!
Ma raskaat kahleet kestän, vankilan
Ja kuoleman. Saa nuolin tuhansin
Mua pilkkalauluin saartaa vihamies,
Jok' karttaa osumasta sydämeen,
Ett' tuska pitkittyis. — Sen kaiken kestän. —
Voi yks vain tappio mua kohdata:
Jos sinun taipuvan nään vainolaiseen
Tai häväistyksen uhriks joutuvan!
— Käyn väijytystä valmistamaan.
(Määräävästi)
Sinut
Palatsiin saattaa oitis Vermina.
(Poistuu)
SOPHONISBE (halveksien):
Barbaarin liehittelyn väkivallaks
Ens raivo kääntää. — Notos pian tuokoon
Astarten papin tänne.
(Helike poistuu oikealle. Sophonisbe astuu ajatuksissaan käärmeen korin luo. Tuijotettuaan tänne hetkisen nostaa äkkiä päänsä):