— Heittäisi edes porot, jotta saisimme ne takaisin, niin antaisimme miehen rauhassa mennä menojaan, tuumi Matti.
— Ei, emmepä antaisikaan mennä! katkaisi isä. Vai saisi sinun mielestäsi tuommoinen roisto rankaisematta livistää tiehensä! Ehei poika!
— Ei, eipä tietenkään, vahvisti Jouni,
Takaa-ajo alkoi käydä yhä jännittävämmäksi. Välimatka oli nyt selvästi vähentynyt, ollen tuskin neljännesvirstaa enään.
— Nyt se ampuu! huusi Jouni.
Samassa kuuluikin pamaus ja luoti viuhahti aivan Matin korvan vieritse.
— Katsoppas riiviötä! karjasi isä. Painetaanpa pojat tiukasti nyt vähän lähemmäksi ja annetaan mekin lyijyä puolestamme.
Silloin huomasivat takaa-ajajat hämmästyksekseen lauman susia kiitävän pienestä suonsaarekkeesta suoraan edelläkiitäviä kohti. Silmänräpäyksessä ympäröivätkin ne rosvon ja hänen saaliinsa.
Mies ei ollut kerinnyt edes uudelleen ladata pyssyään. Senvuoksi hän nyt iskee pyssyntukilla oikeaan ja vasempaan, kolahutellen aina lähintä petoa tuimasti kalloon. Mutta kas! Hän ei huomaakaan kun takaapäin muuan suuri susi äkkiä hyppää niskaan ja kaataa hänet allensa hankeen.
Hiihtäjät ovat saapuneet ampumamatkan päähän.