— Vai vielä häntä säälit nulikka! tiuskasee isä Matille. No kun niin tahdot, niin jääköön sitten siihen hangelle kuolemaan. Onko se parempi?
— Ei jätetä tänne kuolemaan miesparkaa! Susi on häntä niin pahoin repinyt. Otetaan hänet mukaan kotia! pyytelee Matti.
— Mekö rupeisimme rosvoa mukanamme rahtaamaan? Ehei poika! Tuskinpa näin joulukiireessä nyt, parempaakaan miestä, niin vielä sitten tällaista roistoa. Sinäpä kummallisia pyytelet!
— Mutta isä, äitihän on aina sanonut, että jouluna pitää kaikkia kohtaan olla hyvä.
— Paitsi roistoja kohtaan!
— Roistojakin kohtaan!
* * * * *
Isä ja Jouni alkavat nylkeä susia. Matti sillaikaa sitoo paitansa kaistaleilla miehen haavat.
Kun työ on tehtynä, nitoo isä suksiparin molemmista päistä yhteen, asettaen sen porojen vedettäväksi, nostaa taljat siihen ja virkkaa:
— Nyt kotia päin pojat! Jouni nouseppa tuon vanhan vankan ajokkaan selkään! Me hiihdämme Matin kanssa.