Erkki jäi yksin valvomaan. Miehekkäänä hän istui peräsinratin äärellä, ypö yksin kylmässä yössä. Kirkkaasti loisti kuu ja yhä kirkkaammin kimalteli sen valossa uhkaavana lähenevä jääreunama.
* * * * *
Tähtien valo alkoi kelmentyä ja kuu oli jo laskeutumaisillaan mereen, kun kajuutassa nukkujat kuulivat Erkin huutavan:
— Hoi pojat! Jäät lähellä!
Pojat riensivät heti huudon kuultuaan kajuutasta.
— Kappas vain! Siinähän ne nyt on! Tuskin puolen meripeninkulman päässä enään.
— Mutta mikä on tuo kumpu vasemmalla? Näettekö kuinka sen kylki kimmeltää kuutamossa? huudahti äkkiä Juho.
— Jääröykkiö?
— E-ei!
— Ehkäpä saari?