— Saari! huusivat veljet riemastuen.
— Koeta kääntää sinnepäin Erkki! Ehkä purje vetää sen verran laitaseen.
Alus kääntyi hitaasti kumpua kohti.
Kuu oli jo laskenut, kun pojat saapuivat jäätikön reunamaan. Myrsky oli jo kauan sitten tauonnut ja puhalteli nyt enään hiljaisena etelätuulena. Se teki mahdolliseksi jäätikön reunasta työntelemällä siirtymisen yhä enemmän kumpuun päin.
Yht'äkkiä ilmestyi eteen tumma juova, joka jäätikköä halkaisten suuntautui suoraan poikain näkemää kumpua kohti.
— Railo jäässä!
— Niin on!
— Ja sitä myöten päästään ehkä aivan saaren rantaan. Sillä selvästihän on saari tuossa edessä!
— Aivan selvästi!
— Mutta mikä saari?