»Hm», karhu vaan teertä ravisteli,
»on tää soma teerenpeli!»
Taas kettu: »Voi, mistä nyt tuulee, kuoma?»
— »No, pohjasta, Jumalan luoma»,
jo ärjäs karhu vallassa vihan,
pääs paisti samassa ihan.
Läpi oksien se jo mennä läiski,
niin että siivet räiski.
Ja karhu se nolona suutaan aukoo
ja sadatusta laukoo:
»Sen vietävä, veit multa varman paistin.»
— »Vai minä, kun tuulta vain haistin»,
se siihen kettu, »on syyttää somaa, kun on syy ja tyhmyys omaa. Kuka käskikin veräjäks aukoa suuta, olis viisas tehnyt muuta:
olis henkeä vetäin ihan sydämestä vain virkkanut: iitäisestä!»
KÄRÄJILLÄ
Oli kilua, kalua pihamaa taas käräjäpaikan täynnä, meni sisälle toiset synkkinä ja toiset jo oli käynnä.