Kana-emo vieraaks joutsenen pyys nöyrästi, syvään niiaten, kädet esiliinan alla.
Oli pidot nähkääs. Mitämaks, tuli joutsen kanan vierahaks.
Kanat tervehti hymyin makein —
ja siinäkös sitten niiattiin ja kaarreltiin ja kursailtiin, emot vilkas tyttärihinsä.
Mut kana se vast' oli olevinaan
— aiai! — ja pöyhkeä vieraastaan
»Sukulainen!» suhkas se muille.
Ja kukko löi olalle joutsenen:
» Veli, saatpas herkut herkkujen —
tuo meidän muija se osaa!»
Oli lasten nenät niistetyt.
Kana raapaisi jalkaa: »Pöytään nyt,
hyvät vieraat, joutsen ensin!»
Mitkä kestit luona purtilon
ja konverseeraus kohta on!
On ruokaakin monta jyvää.
»Ja olkaa hyvät ja vassakuu!»
kana pyytelee ja punastuu
omanarvon tärkeyttään.
»Ei kiitos, söin jo kylliksein,
ihan koko jyvästä selvän tein»,
kananeidit hienostelee.