»Tuo ukkokin niitä ystäviään —
Ei sukua ole se ensinkään!»
huus parantunut kana.
Kaikk' käyvät lähemmä toisiaan
Ei nouse joutsen kunniaan.
Ajatelkaa, viisi jyvää!
Mikä hyvien tapojen häväistys!
Mikä rakkaan nuorison villitys!
Kokonaista viisi jyvää!
Koko päivän kanat kaakattaa:
ihan vaarassa on isänmaa,
ajatelkaa — viisi jyvää!
YKSIMIELISYYS ON VOIMAA
Oli susien puoluekokous. »Pois karhu asemastaan!» oli tehty jo ponsi ja huudettu koko harvainvaltaa vastaan.
Vai karhu se vaan tässä mettä jois
ja karhun vaan olis valta!
Ja sudet sais rehkiä yksinään —
työn orjat, sorron alta!
Vai karhu se vaan tässä yksin sais
koko talven vetää unta!
On laiskuus kunnallistettava!
Pois, alas koko yhteiskunta!
Tämä huutoäänin päätettiin.
Soraääntä ei ollut väärää.
Ain' eläköön yksimielisyys!
— »Mutta kuka se sitten määrää?»
huus joku, »ja kuka saa hunajan?»
huus siihen heti joku toinen.
Puheenjohtaja koputti nuijallaan —
Oli melu ihan hurjanmoinen.