Löi portille Pyhän Pietarin
joku arkana, käsin vapisevin.
Avas Pietari portin kultaisen,
valo virtasi yöhön tulvien.
Ja käsin varjoten silmiään
Pyhä Pietari katsoi pimeään.
Joku värjötti siellä vilussaan —
joku uupunut kulkija päältä Maan.
Sillä viulu ol' alla kainalon —
se köyhä soittoniekka on.
— Oli matka pitkä ja raskas tie,
joku soppi sulla mun levätä lie?
Pyhä Pietari alta kulmien
yhä katsoi tulijaa tutkien.
— On selvät ja puhtaat paperis kait?
Mitä teit ja mitä sä aikaan sait?
— Mitä tein ja mitä mä aikaan sain!
Sitä tiedä en. Näin unta vain.
— Unet unia on! Työt painavat vaan!
Jo kiertyi avain lukossaan.