pihamaalla — häntä heiluen — haukkaa;
ah, makeat luut ne vaan ruskaa ja paukkaa!
Mut annas, kun harakan-heittiöt huomaa
Penin syömässä saalista metsän suomaa,
heti pyrstöjä häilähtää epäluku,
on paikalla pian koko ahmatti-suku.
Käy aitan katolla meno ja melu,
paha nauru ja juonikas neuvottelu.
Salatuumin ne luovivat aitan päältä
pihamaalle noin vähän sieltä, täältä,
kuka solasta tullen ja kujasta kuka,
omin aikoinsa, ihan eri miehinä muka.
Ne viekkaina kaukaa kiertää ja kaartaa,
Penin ympäri silmukan tiukan saartaa.
Yks antaa jo merkin ja hännästä noukkaa,
ihan eestä yks ilkimys ilmaan poukkaa.
Vähemmästäkin toki jo toinen suuttuu,
Penin karvat nousee ja muoto muuttuu.
Se karkaa kohti ja hammasta näyttää,
mut heti joku veijari hetkeä käyttää