Kurki kaarsi halveksuen kaulaa.
– Sitä minäkin! Ei sammakoita!
Pidä sitten itse taivahasi!
HARAKANPESÄ
Piti harakka puhetta vierailleen: »Tilapäinen ihan on pesä, — älä putoa, varis! — tein kiireiseen… mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!»
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon –
sai valmiiks harakanpesän!
POHJATUULI
Mikä liekin lykky lennättäynyt,
mut somasti vaan oli käynyt:
oli tullut teeri karhun kitaan,
kuin mihin ikään ritaan,
oli pudonnut puusta pyrisevänä,
ihan ehjän elävänä.