— Nythän on pyhä, poikaseni.
— Onko isä väsyksissä?
— Ainahan sitä vähän väsyy…
Isä olisi tavallisesti työlästynyt noin joutaviin kysymyksiin, mutta nyt hän näkyi olevan kovin hyvällä tuulella, koska niin mieluisasti vastaili. Aarokin huomasi sen ja meni lörpöttelemään isälle asioitaan.
— Katsoppas isä, minkälaisen hevosen minä löysin!
— Niinpäs on.
— Arvaappas, isä, mistä se löytyi?
— En minä arvaa.
— Aidanrapun luota kujasten suulta.
Isän täytyi ottaa vanne oikein käteensä ja kiidättää ahoa myöten menemään.