— Mutta siellä sinä et voinut olla, sanoi äiti. Minä kun pihalla kuuntelin niin moneen kertaan, eikä kuulunut mitään.
— Minä nukuin, vastasi Aaro.
Isä oli kovin kovasti suuttunut.
— Vai semmoisia valheita sinun päähäsi vielä juutas ajaa, sanoi hän. Mutta maitahan eikö sinusta mutkat oikeile!
Isä sieppasi vahvan kepakon sopelta, tarttui Aaron käsipuoleen ja huiskutti keppiä.
— Sano nyt joutuin, missä sinä lurjustelit, tahi…
— Isä, minä olin siellä todellakin!
Silloin se keppi alkoi laulaa ja Aaro juoksi sen minkä kerkesi kehässä isän ympäri parkuen:
— Elkää hyvä isä!
Mutta isä kääntyi sinnepäin, jonne poika juoksi. Ja hän antoi kepin liikkua säestäen jokaista lyöntiä: